Conradh na Gaeilge

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Conradh na Gaeilge, englanniksi Gaelic League, on irlantilainen kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on tehdä iirin kielestä taas laajalti puhuttu ja käytetty kieli Irlannissa. Järjestön perusti vuonna 1893 Dubhghlas de hÍde, josta tuli sittemmin Irlannin presidentti.

Iirin kielen arvostusta nostamaan oli perustettu erilaisia yhdistyksiä pitkin 1800-lukua, mutta useimmat niistä olivat pyrkineet ennen kaikkea keräämään ja julkaisemaan klassisen iirinkielisen runouden käsikirjoituksia. Conradh na Gaeilgen toiminta-ajatus poikkesi aiemmista järjestöistä siten, että se pyrki edistämään nimenomaan puhuttujen nykymurteiden asemaa. Myös iirinkielistä kouluopetusta vaadittiin alusta saakka, koska englannin kielen ylivaltaa alkeisopetuksessa pidettiin yhtenä tärkeimmistä syistä iirin kielen harvinaistumiseen maaseudulla 1800-luvun loppupuolella. Muuan 1900-luvun alun nuorista iirinkielisyysliikkeen radikaaleista, sittemmin vuoden 1916 Pääsiäiskapinan johtajana teloitettu Patrick Pearse - iiriksi nimeltään Pádraic Mac Piarais - kutsuikin englanninkielistä kansakoulua "iirin kielen ja irlantilaisen kulttuurin murhaamiskoneeksi" (the Murder Machine).

Conradh na Gaeilge perustettiin englanniksi nimellä Gaelic League, gaelilainen liitto tai liiga. Aluksi järjestön iirinkieliseksi nimeksi tuli Leug na Gaedhilge (nykyisellä oikeinkirjoituksella Léig na Gaeilge), mutta sittemmin nimi muutettiin muotoon Conradh na Gaeilge, joka oikeastaan tarkoittaa pikemminkin iirin kielen liittosopimusta kuin liittoa. Liitto pyrki alusta saakka levittäytymään Dublinista myös maakuntaan, ja uusia haaraosastoja, craobhacha, luotiin sekä pääkaupunkiin että sen ulkopuolelle. Haaraosastot saivat usein hyvinkin mielikuvituksellisia nimiä, jotka liittyivät tavallisesti iirin kielen ja sen kirjallisuuden historiaan, Irlannin muinaiseen mytologiaan tai sen englantilaisvalloitusta edeltävään maantieteeseen ja aluejakoon.

Vaikka Conradh na Gaeilge saikin hyvin konservatiivisen maineen - mikä johtui osaltaan siitä, että sen ensimmäisen puheenjohtajan, Dubhghlas de hÍden, täytyi amerikanirlantilaisten rahoittajien mieliksi silittää näiden usein ahdasmielisen katolista sielua myötäkarvaan - sillä oli jonkin verran vastakulttuuripotentiaalia. Erityisesti koulutetuille naisille se tarjosi foorumin, jollaista Englannin alistaman Irlannin viktoriaanishenkisessä yhteiskunnassa ei ollut muualla. Conradh na Gaeilgen kielikursseilla ja luennoilla naiset istuivat tasa-arvoisina samoissa penkeissä miesten kanssa. Tämä oli ennenkuulumatonta ja järkytti ahdasmielisimpiä kirkonmiehiäkin. Toisaalta monet yksittäiset pappismiehet olivat aktiivisesti osallisina järjestön perustamis- ja propagandatyössä, esimerkiksi arvostetun oppikirjan laatinut Eoghan Ó Gramhnaigh, joka menehtyi nuorehkolla iällä tuberkuloosiin vuonna 1899, ja Maynoothin (Maigh Nuad) pappisseminaarin iirin professori Mícheál Ó hÍcí, joka vuosina 1908-1909 kampanjoi niin äänekkäästi seminaarin iirinkielistämisen puolesta, että sai potkut virastaan ja menehtyi yrittäessään epätoivoista oikeustaistelua saadakseen sen takaisin.

Alkujaan Conradh na Gaeilge oli poliittisesti ja uskonnollisesti puolueeton järjestö, johon protestantit ja unionistit olivat yhtä tervetulleita kuin katoliset ja nationalistit. Protestantteja olivat esimerkiksi liiton julkaisutoiminnasta vastannut Joe Lloyd (Seosamh Laoide) ja puheenjohtaja de hÍde itse. 1910-luvulle tultaessa tilanne kuitenkin muuttui. Iirin eteläisen murteen (Kerryn ja Corkin kreivikunnan murteet) asiaa ajanut, vahvasti nationalistinen haaraosasto Craobh an Chéitinnigh, joka oli parhaiten organisoitunut pääkaupungin alaosastoista, otti tiukan lahkolaisen kannan protestantteihin. Samalla äärinationalistit havaitsivat Conradh na Gaeilgen sopivaksi solutuskohteeksi. Vuoden 1915 Dundalkin (Dún Dealgan) liittokokouksessa äärinationalistit miehittivät järjestön uuden hallituksen omilla bulvaaneillaan. Tämä johti mm. de hÍden ja Laoiden eroon liitosta, ja järjestön alkuperäistä tehtävää laiminlyötiinkin pitkälle 1920-luvulle saakka, kun useimmat kieliaktivistit tempautuivat Pääsiäiskapinan, vapaussodan ja sitä seuranneen sisällissodan dramaattisten tapahtumien vauhtiin. Useat liiton johtajat saivat myös surmansa tai joutuivat vankilaan sotien ja yhteenottojen vuosina.

Sisällissodan jälkeen Conradh na Gaeilge oli poliittisten ristiriitojen repimä ja heikentämä varjo entisestään. Itsenäisessä Irlannissa se ei koskaan saavuttanut yhtä merkittävää asemaa kuin ennen itsenäisyystaistelua.